KAAKELIUUNITEHTAAN BLOGI

Kaakeliuunitehdas Helsingen blogi on avatttu asiakkaita varten! Esittelemme syksyn aikana useita eri kaakeliuuniaiheisia artikkeleita. Osa aiheista kertoo eri kaakeliuunien tyylihistoriasta, kun toisissa paneudumme kaakeliuunin huoltoon!


1
MATKA LÄPI AIKOJEN

ANTIIKKI KAAKELIUUNIN MATKA SUOMEN PANKISTA KOUVOLAAN (5.9.2017)

Tässä blogissa katsahdamme siihen salapoliisityöhön, jota vaaditaan kun selvitetään antiikkisen aidon kaakeliuunin tarinaa. Erityisesti siis sellaisen uunin, joka on harvinainen ja erityisen kaunis.


2
SUOMEN PANKIN KAAKELIUUNIN TARINA

Keväällä Kaakeliuunitehdas Helsinge saa yhteydenoton antiikkisen kaakeliuunin uudelleen pystyttämisestä. Kouvolalaisen maatilan emäntä ja isäntä renovoivat tilansa päärakennusta ja haluavat pystyttää sinne kaakeliuunin vanhantulisijan paikalle. Vanhalla ja arvokkaalla on historiansa, mutta usein ajan saatossa esineet vaihtavat omistajaa ja tiedot välittyvät vajavaisina eteenpäin, kunnes esine sattuu taas menneisyyttä arvostavan keräilijän käsiin. Hän esittää kysymyksen: ”Mikä on tämän esineen historia?” Jos hän on onnekas hänen kunnioitettava uteliaisuutensa palkitaan ja pala historiaa selviää. Perinnemuurari saa kuulla, että kaakeliuuni on vanha, ja että se pitäisi pystyttää huolellisesti niin hyvin kuin vain saattaa vanhoin toimivin menetelmin. Muurari tiedustelee kaakeliuunin ikää, ja saa kuulla, että kaakeliuuni on valmistettu 1800-luvulla, mutta tietoa missä tai kenen toimesta ei ole. Tiedetään vain, että edellinen omistaja oli hankkinut uunin Helsingistä, Suomen Pankista. Niiden mahdollisesti kätkemiä leimoja ei ole tarkastettu.

 


3
TOMUN KÄTKEMÄT LEIMAT LÖYDETÄÄN

Kun sydän kesä on ylitetty ja kevään hailakan raikas vihreys muuttuu syvän monisävyisen tummaan muuttuu, matkaa muurari maaseudullu työmaalleen. Lampaat käyvät lempeästi vehreää lakeutta sinisen pilvettömän taivaan alla. Päärakennuksessa salin lattialla lyijy-lasitetut, hennon kuparioksidin vihreät uunikaakelit lepäävät puhdistamattomina. Neuvottuaan niiden puhdistuksen, emäntä rauhallisin ottein irrottaa vanhat laastit, tiilimurskan ja sinkilät vedellä pehmentäen ja lastalla raaputtaen.

Yksinkertaisimmillaan, selvitystyö käynnistyy tarkastelemalla mallikuvia. Vanhat ja harvinaiset uunit vaativat enemmän – tunteja. Täytyy penkoa tomuisia ja pölyisiä arkistoja, ja etsiä mahdollisimman samankaltainen uuni, sillä variantteja voi olla. Seuraavaksi uunikaakeleista etsitään leimaukset. Vähitellen tomun kätkemät leimat paljastuvat. ”Åbo kfab” (Åbo kakelfabrik) eli Turun kaakelitehdas. Nyt tiesimme mistä aloittaa etsinnät.

Ennen kuin menemme itse johtopäätöksiin ja tyydytämme tiedon nälkämme uunista löytämillämme tiedoilla, palatkaamme itse salapoliisityöhön, tiedon murusten eli johtolankojen äärelle eli sinne mistä kaikki alkoi eli 1800-luvulle.


4
TURUN KAAKELITEHTAAN ENSI VUOSIKYMMENET

Turkulaiset kauppiaat ja tehtalijiat Junnelius, Dahlström, Dopel, Törnudd ja Jacobsson ostavat Linnankadun tontin 1874 ja Turun kaakelitehdas perustetaan (Åbo kakelfabriks Aktiebolaget). Turun fajanssitehdas liitetään siihen vuonna 1882. Tehdas käynnisti tuotantonsa 1875 ja Ernst Minuth tuo näkemyksensä tehtaasta 1885 ja nostaa sen kukoistukseen uusilla uunimalleillaan.

Eräs ajalle suosittu uunimalli oli uusirenesanssi tyylinen kolonni- eli pylväskaakeliuuni, kuten Suomen Pankin uunimme. Hyllyn alapuolinen osa on kantikas ja sen yläpuolinen osa pyöreä lieriömäinen. Ylinnä on kruunu ja sen päällä kupoli, ja tästä nimi kupoliuuni. Tulipesän ympärillä on koristeelliset konsolit. uunimme on siis ns. kreikkalainen, jossa on antiikista lainattuja koristeaiheita. Muita suosittuja uunimalleja olivat berliiniläinen kamiinakaakeliuuni (pottiuuni), ja rokokoouuni, joissa oli usein reliefikaakelit.

 


5
UUSRENESANSSIUUNIN KORISTEAIHEET

Tyypillisiä koristeaiheita uusirenesanssi uuneissa oli: antiikin yleiset kasvi-, nauha- ja maljaornamentit kuten palmetti-, akantus- tai viininlehti- sekä köynnösaiheet. Toisinaan myös lyyra ja joutsenet. Myös sarvipäinen paholainen esiintyy koristeena joissakin malleissa. Antiikin koristetaidetta kopioitiin innolla.

Mallipiirutukset laati arkkitehdit Ruotsissa, Saksassa ja Suomessa, mutta kupoliuunimme on todennäköisesti ensin ruotsalaista kädenjälkeä, Åkerlindin kakelfabrikista, jonka mallistosta löytyy hieman samantapainen uuni. Myöhemmin Suomessa mallia on ilmeisesti suunniteltu edelleen vastaamaan asiakkaiden makua paremmin

 


6
TILAAJAN TOIVOMUKSESTA RÄÄTÄLÖITYJÄ

Uuninmalleja muutettiin myös tilaajan toivomuksesta, jolloin yksilölliset koristelut ja mallienkin yhdistelmät olivat mahdollisia, kuten tapauksessamme. Mallikuvien uunimalleissa oli runsaskoristeiset valurautaluukut, joten on mahdollista, että kupoliuunin suuluukut ovat alkuperäiset tai sen kaltaiset. Perusmalli oli yksivärinen, mutta 20-30% lisähinnalla sai uunin monivärisenä.

Kupolikaakeliuuni valmistettiin koristamaan säätyläisten komeinta ”olohuonetta” eli förmaakia, ja se oli väritetty moniväriseksi tai yksiväriseksi. Se sopii hyvin tilan päärakennuksen salin komistukseksi.


7
MYYNTIESITTEET TIEDON LÄHTEINÄ

Turun kaakelitehtaan vanhoista myyntiesitteistä löytyi vähitellen joitakin mahdollisia malli ehdokkaita uuniksemme. Vanhin tunnettu myyntiesite on v. 1878, ja seuraavat vuosilta 1885, 1893 ja 1903. Vuoden 1903 mallistosta löysimme kaakeliuunit N:o 102 ja 103. Suomen kaakeliuunissa yhdistyy nuo kaksi mallia, vaikkakin ylinnä oleva kuppiosa on jätetty pois, mutta emme tiedä milloin. Nykyisellä omistajalla ei sitä ole, joten on mahdollista ettei sitä ole tilattu tai uunia on muutettu myöhempien ihanteiden mukaiseksi ja kupoli hylätty.

Kuvaston kuvassa ei näy vinoneliöitä piirustukteknillisistä syistä hyllyn yläpuolisissa kaakeleissa, mutta kuviointi on muutoin sama.

Kyseinen vaalean vihreä väri (limetti, keväänvihreä) viittaa Rakkolanjoen kaakelitehtaaseen, mutta tuohon aikaan tehtaat kopioivat toisiltaan värejä ja malleja varsin innokkaasti.


8
SALAISUUDET PALJASTUVAT

Kupolikaakeliuuni lienee valmistettu 1893 vuoden jälkeen, jolloin Turun kaakelitehtaan myyntiesite painatettiin. On kuitenkin todennäköistä, että kyseisen mallin esikuva on vanhempaa ruotsalaista perua, mahdollisesti Åkerlindin kakelfabrikista, 1870-luvun lopusta tai 1880-luvulta, joten se on valmistettu todennäköisesti vuoden 1878 jälkeen.

Suullisten historiatietojen mukaan uuni oli aluksi Helsingissä, Suomen Pankissa (entiseltä nimeltään Waihetus- Laina- ja Depositioni-Contor), joka perustettiin Keisari Aleksanteri I käskystä 1811 silloiseen Suuriruhtinaskunnan pääkaupunkiin, Turkuun. Sieltä Suomen pankki siirrettiin kuitenkin 1819 uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin. Ensin Senaatintorille kauppias Sederholmin taloon ja Senaatintalolle (nyk. Valtioneuvoston linna). Lienee niin, että kaakeliuuni on ollut Ludwig Bohnstedtin suunnittelemassa uurenesanssityylisessä päärekennuksessa (valm. 1883). Sieltä se olisi kulkeutunut huolehtivalle ja sille arvon antaneelle yksityiselle omistajalle, joka sitten myi sen edelleen Kouvolaan, erääseen kerran pitäjän mahtavimpaan taloon, sen emännälle ja isännälle.

Nyt se komistaa talon salia 2,75 m korkeana aitona kaakeliuunina todisteena suuresta mestarillisuudestaan seuraaville sukupolville.

 

Ota yhteyttäTakaisin